Salaatinottimet

Aloitimme uuden projektin sillä välin, kun CNC-kone oli huollossa, emmekä päässeet jatkamaan kenkärenkien parissa.

Projekti lähti liikkeelle tuotteen suunnittelusta. Tämä on ensimmäinen työ, jonka saimme suunnitella alusta lähtien täysin itsenäisesti. Meidän tuli suunnitella ja luonnostella yhteensä kolmet erilaiset salaatinottimet, joista oli valittava yhdet. Tämän ollessa ensimmäinen omatoimisempi työmme, päätin olla tekemättä mitään liian monimutkaista. Lisäksi rakastan yksinkertaisuutta ja "karua" ulkonäköä muotoilussa ja tuotteissa. "Teemaksi" ottimiini valitsinkin "yksinkertaisuus on kaunista". Luonnoksista minulla ei ole kuvaa, mutta tein kolmet hyvin simppelit mallit, joista valitsin lopulta mieleisimmät. Valitsin mallin, joka muistuttaa minua jollakin tapaa hyvin yksinkertaisista, kodikkaista puisista ottimista, jotka voisi löytää isoäidin keittiöstä.

Hyödynsimme tässäkin työssä viilua ja suunnittelun jälkeen lähdimmekin valitsemaan sopivaa ja mieleistä viilua. Valitsin pintamateriaaliksi harmaanruskean keinotekoisen viilun ja "täytemateriaaliksi" koivuviilua.

Seuraavaksi aloimme työstämään muotteja styroksista, joilla puristimme viilut haluamaamme muotoon. Tämä on hyvin puuduttava vaihe, sillä styroksista oli vaikea saada juuri sen muotoista, mitä ottimiini haluaisin. Teimme tämän vaiheen täysin käsityönä hiomapaperia käyttäen ja siihen kului jopa muutama päivä.

 

Styroksimuottien hiomista.

 

Takaisin viilujen pariin. Itse päätin käyttää ottimiini seitsemän kerrosta viilua, jotta saisin niistä sopivan paksut ja tukevat. Liimasin pintaviilujen väliin viisi kerrosta koivuviilua epoksiliimalla ja jätin ne styroksimuottieni väliin puristumaan vuorokaudeksi. Luonnollisesti, tein kaksi puristusta kahta otinta varten.

 

Viilut puristumassa.

 



 

Puristaminen onnistui omalla kohdallani todella hyvin ja viilujen muoto oli jopa parempi, mitä odotin. Leikkasin puristetusta viilusta vannesahalla ylimääräisen materiaalin pois ja aloin tavoitella salaatinottimien muotoa sahaamalla ja hiomalla. Tämä oli suhteellisen haastava vaihe, sillä en ole vielä tottunut pikkutarkkaan työstämiseen vannesahalla ja tuotetta oli jokseenkin vaikeaa saada oikeaan muotoon.

 

Hiomista ja pintakäsittelyä vaille valmiit tuotteet!

 

 

Teimme tuotteista tietokoneella myös esitteet, joita varten tarvitsimme 3D-mallit ottimistamme. Työstimme ne Rhinoceros-ohjelmalla.

 

 Annoin ottimilleni nimeksi "Kelo". Halusin nimetä ne jollain luontoon liittyvällä sanalla. Tein esitteen Powerpointilla.

 

Pintakäsittelin ottimeni parafiiniöljyllä. Tuote on valmis!

 

Ottimemme ovat nyt vitriinissä esittelyssä tulostettujen esitteiden kanssa. Olen hyvin tyytyväinen aikaansaamiini tuloksiin tämän projektin kanssa. Koen, että sain tuotteeseeni hyvin näkyviin haluamani "tunnelman" ja se välittyy myös tuote-esitteestä. Tämän projektin myötä huomasin taas kehittyväni Rhinoceros-ohjelman käytössä ja työskentely sekä tietokoneella, että puusalissa oli jo itsenäisempää. Tässä projektissa oli myös mielenkiintoista päästä kokeilemaan esitteen tekemistä ja siihen liittyvää asettelua ja viestin välittämistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kenkärenki

Aloitimme syyskuun alussa uuden projektin; kenkärengin valmistamisen 3D-mallista oikeaan tuotteeseen. Tavoitteena tässä harjoitustyössä oli päästä kokeilemaan meille vielä uutta Mastercam-ohjelmaa ja oppia käyttämään sen perustoimintoja CNC-konetyöstöä varten.
Projekti alkoi toki materiaalien valitsemisesta. Aihion teimme koivusta ja sirkkelöimme siitä jokaiselle kaksi aihiota kahta kenkärenkiä varten. Tämän jälkeen haimme viiluvarastosta mieleiset viilut, jotka liimasimme aihioihin ja ne olivat puristinlaitteessa vuorokauden ajan. Kävi ilmi, että liima oli hieman vanhentunutta, minkä takia lopputulos ei ollut kovin hyvä ja viilu repeili kohdittain pois aihion päältä. Teimme jokaiselle vielä yhdet viilutetut aihiot "varapaloiksi".
Jätimme aihiot hetkeksi sivuun ja aloimme tekemään tuotteista 3D-mallinnusta Rhinoceros-ohjelmalla. Tähän meni pari päivää.

Valitsin toiseen kenkärenkiini pintaviiluksi pähkinän ja pinnoitin sillä myös 3D-mallini.

 

 

Tämän jälkeen avasimme ensimmäistä kertaa Mastercam-ohjelman, jolla valitsimme CNC-työstössä käytettävät työkalut, sekä määritimme työstöradat ja -järjestyksen. Ohjelma tuntui aluksi järjettömän monimutkaiselta, mutta ajan kanssa opin ymmärtämään kaikkien perustoimintojen tarkoituksen.

 

 

 

 

Pääsimme vihdoin kaivamaan aihiot kaapeista ja työstämään niitä CNC-koneella. Kiinnitimme aihiot koneeseen, annoimme tietokoneelle valmistamamme ohjelman ja CNC-kone hoitikin loput. Vajaassa minuutissa kone jyrsi, porasi ja sirkkelöi meille siistimistä vaille valmiit tuotteet. Tämä oli mielestäni ehdottomasti paras vaihe tuotteen valmistuksessa, laitteen toimintaa oli todella hienoa seurata.

 

 



Aihiot valmiina CNC-koneeseen.

 

 

Tuote suoraan koneesta.

 

 

Jäljellä olisikin enää pintakäsittely sekä "kokoaminen" ja tuote olisi vihdoin valmis. Teimme kenkärenkien reunoihin pienen viisteet ja hioimme reunat ja pinnat, minkä jälkeen pääsimme kokoamaan kenkärenkimme puutappien ja puuliiman avulla. Annoimme tuotteiden kuivua hetken ja lopulta pääsimmekin öljyämään ne pellavaöljyllä.

 



Täysin valmiit tuotteet.

 

 

Tämä projekti on ollut tähän mennessä ehdottomasti mukavin varmaan juurikin sen takia, että pääsimme käyttämään niin montaa eri työmuotoa; suunnitteluvaiheesta 3D-mallinnukseen ja siitä oikean fyysisen tuotteen valmistamiseen. On hienoa nähdä "pelkän" 3D-mallinnuksen muuntautuvan oikeaksi käsin kosketeltavaksi, toimivaksi tuotteeksi.

Vaikkakin minulla oli hieman ongelmaa valmistuksen alussa repeilevän pähkinäviilun ja vanhentuneen liiman kanssa, olen silti lopputulokseen todella tyytyväinen. Jos jotain tekisin erilailla, valitsisin molempiin kenkärenkiin tammen viiluksi, mutta toisaalta rakastan pähkinän ulkonäköä tuotteissa. Tein tietoisen riskin viiluvalinnassani, mutta olen todella tyytyväinen aikaansaannoksiini.