Tuotteen suunnittelua pt.2

Olemme saaneet taas lisää tehtäviä tuotteen suunnittelun kurssilla. Näissä kahdessa tehtävässä työskentely lähti käyntiin itse tuotteen näköismallin tekemisestä, kun taas aiemmin olemme tehneet näköismallin vasta 3D-mallin pohjalta. 

TYÖ 1: Säästöpossu

Tehtävänanto oli selkeä; meidän tuli valmistaa plastoniili-massasta näköismalli tyylitellystä, yksinkertaisesta säästöpossusta, sekä tehdä siitä lopuksi 3D-malli Solidworks:llä ja tulostaa siitä renderöity kuva. Aloitin työt luonnostelulla ja inspiraation etsimisisellä. Tehtävänato itsessään oli todella yksinkertainen, mutta juuri tämän takia koin sen hieman ongelmalliseksi. Kuinka saisin tehtyä tuotteesta persoonallisen, mutta yksinkertaisen ja samalla helposti toteutettavan?

Hain luonnoksissani säästöpossuuni todella pyöreitä, jopa liioiteltuja muotoja ja sainkin koottua possun vartalosta "pallomaisen" jatkumon. Vaikka tuotteessani olisi hyvin tarkkaan tehtyjä yksityiskohtia kuten korvat ja pyöreät palloposket, jättäisin kuitenkin yksinkertaisuuden takia possun kasvot ja hännän tekemättä. Kun olin tyytyväinen luonnoksiini, hain itselleni kovauretaania possun "täytteeksi", massaa, sekä työkaluja.
Näköismallin työstämiseen meni useampi päivä, sillä massasta oli todella vaikea saada tasaista pintaa samalla, kun yritti pitää pienemmät yksityikohdat muodossaan. Kun olin saanut possuun haluamani muodot, taputtelin tuotteen pinnan vielä mahdollisimman tasaiseksi. Lisäsin possun selkään vielä säästöpossulle oleellisen elementin; kolikkoreiän.

  Valmis näköismalli

  

Seuraava työnvaihe oli 3D-mallin valmistaminen. Koska possussa on paljon yksinkertaisia pyöreitä muotoja, oli se helppo mallintaa. Tein etukuvantoon sketsin possun sivuprofiilista ja pyöräytin siitä solidin kappaleen revolve-työkalulla. Lisäsin posket loftaamalla ja korvat pursotin aputason avulla. Tein vielä pieniä pyöristyksiä, valitsin materiaaliksi tumman harmaan muovin ja näin malli oli valmis. 

Renderöity kuva possusta

Yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä tehtävä oli suhteellisen haastava ja lopputulos olisikin voinut olla paljon parempi. Ehkä juurikin vaatimus yksinkertaisuudesta ja liiallisesta tyylittelystä luopuminen teki tästä työstä vaikean. 

TYÖ 2: Puhelimen laturi

Seuraava työmme oli valmistaa oikeissa mittasuhteissa oleva puhelimen laturin pistokeosa kovauretaanista. Tehtävänannossa panotettiin ergonomisuutta ja yksinkertaisuutta, sekä elektroniset rajoitteet sai unohtaa. 

Luonnostelua ja ideointia aloittaessani huomasin, että taas kerran vaatimus yksinkertaisesta tuotteesta aiheutti minulle päänvaivaa. Vaikka useimmiten laturit ovatkin todella vaatimattoman näköisiä, tuli meidän tehdä omistamme jollain tapaa persoonallisemmat, säilyttäen kuitenkin simppelin ulkonäön ja ergonomisuuden. 

Hain luonnoksissani tuotteeseeni pisaramaista muotoa, joka sopisi hyvin käteen. Laturin "kärkeen" suunnittelin kahdeksankulmaisen kuvion. 

Valitsin sopovan palan kovauretaania ja aloin työstämään sitä. Pienensin palaa nauhahiomakoneella ja aloin pikkuhiljaa hakemaan siihen haluamaani muotoa. Tässä vaiheessa tajusin, että työstämisestä tulisi vaikeaa materiaalin ollessa todella pehmeää. Siirryin imurin ääreen hiomaan tuotetta käsin, sillä nauhahiomakone teki turhan radikaalia jälkeä haukaten pintaa todella paljon. Otin välineiksi erilaisia ja -kokoisia viiloja, sekä hiomapapereita eri karkeuksilla. 

Työstin näillä välineillä tuotetta usean oppitunnin ajan. Työskentely oli todella puuduttavaa ja turhauttavaa, sillä materiaalia oli todella vaikea työstää haluamaani muotoon ja sen tuli kaiken lisäksi siitä tuli vielä saada mahdollisimman symmetrinen. Sain vihdoin muodosta oikeanlaisen ja liimasin siihen pistokkeeseen menevät "tapit", jotka katkaisin todella paksusta metallilangasta. 

Koska olin tässä työssä hieman jäljessä, päätin jatkaa samaa työtä pintakäsittelyn kurssilla. Viimeistelin tuotteeni pinnan maalausta varten hienolla karhunkielellä ja puhalsin sen puhtaaksi pölystä paineilmapistoolilla. Siirryin pintakäsittelytiloihin ja suihkutin tuotteeseeni kaksi todella ohutta kerrosta primeria. Annoin kerrosten kuivua, jonka jälkeen käsittelin laturin usealla kerroksella toisenlaista primeria, jota käytetään mm. automaalien pohjana. Koska pohjustusaine kuivui niin hitaasti useiden kerrosten takia, jätin siihen vahingossa muutamat sormenjäljet käsitellesäni sitä turhan aikaisin. Jouduin hiomaan tuotteen pintaa lisää ja lisäämään lisää kerroksia maalinpohjustusainetta. Loppujen lopuksi olin lisännyt yhteensä 6 kerrosta maalinpohjustusainetta ja pääsin vihdoin suihkuttamaan itse maalin. Käsittelin tuotteen kahdella ohuella kerroksella kiiltävää valkoista automaalia. 

 Maalikerrosta toisen perään 

Valmis tuote

Maalin kuivuttua poistin "tappeja" maalilta suojanneet teipit ja yllätyin siitä, miten paljon lopputulos muistuttikaan oikeaa laturia. Olen lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen, sillä käytin paljon aikaa sen pintakäsittelyyn, mutta se ei kuitenkaan korvaa puutteita tuotteen muodossa ja symmetriassa.

TYÖ 3: Kynttilänjalka

Joulun lähestyessä otimme suunnittelutyöhön ajankohtaisen teeman; meidän tuli suunnitella omat "adventtikynttilät" ja mallintaa ne Solidworks:llä. Saimme itse valita, tekisimmekö kynttelikön sähkökynttilöille, vai oikeille kynttilöille,  sekä suunnitella kynttelikön kruunukynttilöille, tai tuikuille.
Tiesin heti, että halusin tehdä hyvin perinteisen, siron kynttelikön oikeilla kruunukynttilöillä, mutta tekisin sen modernimmalla otteella. Näinä päivinä sisustuksessa näkyy todella paljon kuparia ja ruusukultaa yhdistettynä yksinkertaisiin kauniisiin muotoihin ja tätä halusin omaankin työhöni.
Aloin suunnitella symmetristä jalkaa viidelle kynttilälle. Valitsin kynttelikölle valurautaisen pohjan vastapainoksi todella siroille muodoille kuparisissa varsissa.
Teimme mallit kyntteliköistömme Solidworks:llä ja pitkän suunnittelun jälkeen itse mallin valmistaminen ohjelmalla sujui todella helposti. Pursotin kynttelikön pohjan ja varsiin käytin revolve-työkalua. Tein pyöristykset, valitsin materiaalit, tein itse kynttilät omana osanaan ja "kokosin" kynttelikön.

 Renderoitu kuva valmiista tuotteesta

Koska sain kynttelikön tehtyä odottamaani nopeammin, jäi minulle aikaa tehdä toinen kynttelikkö. Ensimmäisessä tuotteessani oli todella siro, feminiininen kosketus, joten päätin tehdä jotain täysin erilaista. Päätin tehdä maskuliinisemman, epäsymmetrisen kynttelikön tuikuille, jossa yhdistelisin kiveä ja valurautaa. 

Aloin miettiä uudenlaista muotoa toiseen työhöni siten, että saisin siitä persoonallisemman ja kauniin epäsymmetrisen. Valitsin "pohjaksi" pyöreän renkaan, josta nousisi eripituisia varsia kivisiä tuikkukippoja varten. Myös varsien etäisyydet olivat epäsäännöllisiä, mutta tarkasti valittuja. Halusin, että tuote näyttäisi joka kulmasta erilaiselta.

Käytin työssäni suurimmaksi osaksi sweep- ja loft-työkaluja. Tein tähän myös tähän työhön tuikut erillisenä osana, jotka lisäsin asetelmaan assembly-tilassa.

Renderöity kuva tuotteesta

Pidin tästä suunnittelytyöstä todella paljon ja olen tyytyväinen, että sain aikaiseksi kaksi hyvin erilaista, tyylikästä kynttelikköä, jotka ottaisin mielelläni omaan kotiini.

 

Metallikurssi

 

Kävimme 1.11-25.11 aikana yhteensä viiden oppitunnin metallikurssin, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa meidät metallitöiden perusteisiin. Teimme useita pieniä harjoituksia samalla, kun kävimme läpi erilaisia metallintyöstökoneita. 

1. TYÖ: Kupariruusu 

Ensimmäisen tuntimme oli omassa koulussamme ja suurin osa tunnista oli teoriaa; erilaisten metallien käyttäytymistä, työkoneiden toimintaa, sekä työturvallisuuta. Loppupäivästä saimme kuitenkin tehdä jo ensimmäisen tehtävämme: kupariruusun. Leikkasimme peltileikkureilla valmiit kupariaihiot kahdeksaan osaan, joista taoimme terälehdet. Juotimme "kukkaosan" kuparista tehtyyn varteen kiinni ja saimme halutessamme tehdä varteen kiinni myös lehden. Lopuksi taittelimme terälehdet "suppuun". 

Lopputuloksesta tuli todella hyvä ja olen erittäin tyytyväinen ensimmäiseen pieneen metallityöhöni, varsinkin kuparin ollessa suhteellisen haastavaa käsitellä sen pehmeyden takia.


2.TYÖ: Kynttiläalunen ja tuikkukippo

Seuraavalla tunnilla olimme Ståhlberginkadulla Salpauksen metallipuolen tiloissa ja pääsimme työskentelmään oikeassa pajassa. Pääsimme työstämään näin joulun alla aikaan sopivia tuikkukippoja ja kynttiläalusia hydrauliikkapuristimella. Päätin tehdä molempia kolme, jotta saisin aikaan "settejä".

 Hydrauliikkapuristin

Valmiit puristetut tuotteet

Puristusten jälkeen jäljellä olikin enää pintojen käsittelyä. Hiomme tuikkukipot ja ne sai maalata halutessaan. Itse en halunnut niihin maalipintaa. Kynttilänaluset sen sijaan halusin maalata, kaksi mustaa ja yhden valkoisen, kaikki mahdollisimman mattapintaisiksi. Ruiskumaalasimme aluset puuterimaalilla ja laitoimme ne hetkeksi uuniin. Kiinnitimme pohjiin vielä kankaiset palat ja kynttilänaluset olivat valmiita! 

 Valmiit tuotteet. Kuvasta puuttuu valkoinen alunen.

Tämä oli todella hauska ja nopea työ ja opin paljon uutta metallin pintakäsittelystä. Olen lopputuloksiin todella tyytyväinen ja voin antaa näitä kynttiläsettejä ylpeänä joululahjoiksi. 

TYÖ 3: Hiekkavalukokeilu

Olin ainoa, joka oli saanut 3D-tulostettua mallin metallikurssin "medaljongin" hiekkavalua varten, joten pääsin kokeilemaa sitä sillä välin, kun muut aloittivat puukkojen takomisen. Tein mallin Rhinoceroksella ja tulostin sen 3D-tulostimella.

Tulostettu malli

 Muovinen malli erittäin tiiviksi painetussa hiekassa

 Muotti oli vaikea nostaa hiekasta rikkomatta pienimpiä rakenteita, mutta onnistuin yllättävän hyvin.

 Pronssin kuumentamista

Hehkuvan kuuma sula pronssi kaadettiin muottiin

Pronssin jäähtymisessä meni todella pitkä aika, mutta pääsin viimein kaivamaan sen hiekan seasta. Lopputulos oli todella hyvä! Hioin "medaljongin" pohjan vielä nauhahiomakoneella, sekä pienimmät välit ja pinnat pienellä viilalla. Viilaamisessa kesti kauan ja se oli puuduttavaa, mutta kova työ palkittiin ja olen äärimmäisen tyytäväinen lopputulokseen. Tämä oli todella mielenkiintoinen työ!

 

TYÖ 4: Puukko

Alotin toiseksi viimeisellä tunnilla vielä puukon valmistamisen, vaikka tiesin, että sen kanssa tulisi kiire. Puukon tekeminen alkoi aihion takomisesta ja katkaisemisesta, jonka jälkeen puukkoa tulisi työstää alla olevien kuvien mukaisesti. Olin yllättynyt, kuinka paljon aikaa takominen vaati, etenkin terän" venyttäminen" ja taivuttaminen. Onnistuin siinä kuitenkin kuulemma erinomaisen hyvin.

Puukon takomisen vaiheet 

 Puukon kahvan takomista, ennen terän kakaisua

 Katkaistu terä ja sen muokkaamista

Tässä välissä "venytin" ja taivutin terää, jonka jälkeen jäähdytin puukon ja siistin sen nauhahiomakoneella ja sain samalla terään oikean muodon ja hieman terävyyttä.

Puukon hiomista

 Tähän vaiheeseen puukkoni suunnilleen jäi 

Ehdin aloittamaan viimeisellä lyhyellä tunnilla helaa varten tarvittavia lovia ja sain helat melkein valmiiksi messingistä. Valitettavasti kurssi loppui kesken, enkä saanut työtäni valmiiksi. Otin työni kuitenkin talteen, jos joskus vaikka saisinkin sen valmiiksi, vaikka jollain toisella kurssilla.

Vaikka metallikurssi oli todella lyhyt, opin silti yllättävän paljon töiden perusteisiin, koneisiin ja turvallisuuteen liittyen. Ja vaikka käteni särkivät kaiken tekomisen ja rajun viilauksen takia, olisin viihtynyt metallitöiden parissa pidempäänkin.

Tuotteen suunnittelua tähän mennessä 

 

Jakson vaihtuessa meillä alkoi uusi kurssi; tuotteen suunnittelu. Tähän mennessä olemme tehneet kolme suunnittelutehtävää: juomalasin, herätyskellon ja kattolampun.
Kaikki tehtävämme ovat lähteneet itsenäisestä luonnostelusta ja ideoinnista. Ohjeita ja rajoitteita itsessään on ollut hyvin vähän ja töiden tekeminen on ollut hyvin itsenäistä. Olen aina rakastanut erilaisia suunnittelutöitä vaatteisiin ja sisustukseen liittyen, joten ideointi ei tuota minulle ongelmaa, vaan kykenen luomaan nopeasti kuvan siitä, millaisen tuotteen haluan valmistaa.
Teemme suunnittelemistamme tuotteista 3D-mallit Solidworks-ohjelmalla. Työskentely ohjelman parissa on ollut mukavan itsenäistä ja olen huomannut kehitystä taidoissani sen kanssa. On mukava "haastaa" itsensä käyttämään erilaisia työkaluja mallintamisessa ja oppia näin paljon uutta. Tavoitteina näissä tuotteen suunnittelu -töissä meillä onkin juurikin oppia työskentelemään itsenäisemmin, kehittää ideointikykyämme ja oppia tuomaan ideamme paperille, siitä 3D-malliksi ja mahdollisesti oikeaksi fyysiseksi tuotteeksi. Solidworksin käytössä itsessään tavoitteena on ollut opetella tuotekuvien renderöinti ja tähän liittyvien työkalujen käyttäminen, sekä huomion kiinnittäminen tuotteen pintamateriaaleihin.


Ensimmäinen työmme: Juomalasi 

Ensimmäisen tuotteen suunnittelua. Hain omaan juomalasiini modernia muotoa kuusikulmion kautta. 

 Lasiasetelmani. Sain juomalasin tehtyä nopeasti, joten päätin suunnitella  myös "samaan sarjaan" sopivan vesikannun. Materiaaliksi valitsin harmaan, savuisen lasin.

Olen tähän työhön tyytyväinen. Halusin tuotteeni olevan modernin koristeellinen, mutta samalla pelkistetty. Tuotesarjaa oli mukava jatkaa vesikannulla, olisi mielenkiintoista suunnitella kokonainen astiasto!

Toinen työmme: Herätyskello 

Tähänkin tuotteeseen sain välittömästi idean. Halusin siihen pyöreitä kulmia, mattapintaista materiaalia, sekä hieman "futuristista" ilmettä. Tuotteesta tuli juuri sellainen, kun halusinkin. Ottaisin mielelläni kotiini tällaisen kellon sänkyni viereen. 

Valmis kuva tuotteesta. Pääsimme käyttämään Solidworks:llä mallintaessa uutta decals-työkalua kellotaulun liittämiseen.

Viimeisin työmme tähän mennessä: Kattovalaisin (varjostin)

Tämä on ollut ehdottomasti mukavin suunnittelu- ja mallinnustyö tähän mennessä, vaikkakin ideointiamme rajoitettiin parilla asialla; tuotteen piti olla kartion muotoinen ja materiaaliltaan viilua.
Halusin tehdä suurikokoisen, näyttävän (mutta yksinkertaisen) mustan varjostimen. Näin jo mielessäni suuren kattovalaisimen roikkuvan matalalla valoisassa ja avarasassa tilassa. Juuri sellaista, mitä omaan kotiinikin haluaisin.
Tein tuotteesta nopean luonnoksen paperille, eikä aikaakaan mun minulla oli jo valmis 3D-malli varjostimestani. Otin netistä kuvan mieleisestä tummasta viilusta ja liitin sen decals-työkalulla varjostimeeni. "Bonuksena" tein varjostimen sisään myös sinne kuuluvat metallikehikot.

Valmis malli

Käytimme tässä työssä myös työkaluja pinnan "levittämistä" varten, jotta saisimme tulostettua varjostimen pienoismallia varten. Liimasimme päälle kuvan haluamustamme viiluista ja taittelimme niistä pienet lampunvarjostimet. Kehikon tein rautalangasta ja "johdon" paremman puutteessa villalangasta. Mallinnettu tuote ja pienoismalli onnistuivat hyvin!

Rakastan töitä, jossa tuotteen valmistaminen lähtee pelkästä ideasta ja jotka luonnostelun ja mallintamisen kautta muuttuvat fyysisiksi tuotteiksi (vaikkakin pienoismalliksi). Tämä oli todella mielenkiintoinen, monivaiheinen työ ja koen oppineeni taas uutta tuotteen suunnitteluun ja 3D-mallintamiseen liittyen.

Salaatinottimet

Aloitimme uuden projektin sillä välin, kun CNC-kone oli huollossa, emmekä päässeet jatkamaan kenkärenkien parissa.

Projekti lähti liikkeelle tuotteen suunnittelusta. Tämä on ensimmäinen työ, jonka saimme suunnitella alusta lähtien täysin itsenäisesti. Meidän tuli suunnitella ja luonnostella yhteensä kolmet erilaiset salaatinottimet, joista oli valittava yhdet. Tämän ollessa ensimmäinen omatoimisempi työmme, päätin olla tekemättä mitään liian monimutkaista. Lisäksi rakastan yksinkertaisuutta ja "karua" ulkonäköä muotoilussa ja tuotteissa. "Teemaksi" ottimiini valitsinkin "yksinkertaisuus on kaunista". Luonnoksista minulla ei ole kuvaa, mutta tein kolmet hyvin simppelit mallit, joista valitsin lopulta mieleisimmät. Valitsin mallin, joka muistuttaa minua jollakin tapaa hyvin yksinkertaisista, kodikkaista puisista ottimista, jotka voisi löytää isoäidin keittiöstä.

Hyödynsimme tässäkin työssä viilua ja suunnittelun jälkeen lähdimmekin valitsemaan sopivaa ja mieleistä viilua. Valitsin pintamateriaaliksi harmaanruskean keinotekoisen viilun ja "täytemateriaaliksi" koivuviilua.

Seuraavaksi aloimme työstämään muotteja styroksista, joilla puristimme viilut haluamaamme muotoon. Tämä on hyvin puuduttava vaihe, sillä styroksista oli vaikea saada juuri sen muotoista, mitä ottimiini haluaisin. Teimme tämän vaiheen täysin käsityönä hiomapaperia käyttäen ja siihen kului jopa muutama päivä.

 

Styroksimuottien hiomista.

 

Takaisin viilujen pariin. Itse päätin käyttää ottimiini seitsemän kerrosta viilua, jotta saisin niistä sopivan paksut ja tukevat. Liimasin pintaviilujen väliin viisi kerrosta koivuviilua epoksiliimalla ja jätin ne styroksimuottieni väliin puristumaan vuorokaudeksi. Luonnollisesti, tein kaksi puristusta kahta otinta varten.

 

Viilut puristumassa.

 



 

Puristaminen onnistui omalla kohdallani todella hyvin ja viilujen muoto oli jopa parempi, mitä odotin. Leikkasin puristetusta viilusta vannesahalla ylimääräisen materiaalin pois ja aloin tavoitella salaatinottimien muotoa sahaamalla ja hiomalla. Tämä oli suhteellisen haastava vaihe, sillä en ole vielä tottunut pikkutarkkaan työstämiseen vannesahalla ja tuotetta oli jokseenkin vaikeaa saada oikeaan muotoon.

 

Hiomista ja pintakäsittelyä vaille valmiit tuotteet!

 

 

Teimme tuotteista tietokoneella myös esitteet, joita varten tarvitsimme 3D-mallit ottimistamme. Työstimme ne Rhinoceros-ohjelmalla.

 

 Annoin ottimilleni nimeksi "Kelo". Halusin nimetä ne jollain luontoon liittyvällä sanalla. Tein esitteen Powerpointilla.

 

Pintakäsittelin ottimeni parafiiniöljyllä. Tuote on valmis!

 

Ottimemme ovat nyt vitriinissä esittelyssä tulostettujen esitteiden kanssa. Olen hyvin tyytyväinen aikaansaamiini tuloksiin tämän projektin kanssa. Koen, että sain tuotteeseeni hyvin näkyviin haluamani "tunnelman" ja se välittyy myös tuote-esitteestä. Tämän projektin myötä huomasin taas kehittyväni Rhinoceros-ohjelman käytössä ja työskentely sekä tietokoneella, että puusalissa oli jo itsenäisempää. Tässä projektissa oli myös mielenkiintoista päästä kokeilemaan esitteen tekemistä ja siihen liittyvää asettelua ja viestin välittämistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kenkärenki

Aloitimme syyskuun alussa uuden projektin; kenkärengin valmistamisen 3D-mallista oikeaan tuotteeseen. Tavoitteena tässä harjoitustyössä oli päästä kokeilemaan meille vielä uutta Mastercam-ohjelmaa ja oppia käyttämään sen perustoimintoja CNC-konetyöstöä varten.
Projekti alkoi toki materiaalien valitsemisesta. Aihion teimme koivusta ja sirkkelöimme siitä jokaiselle kaksi aihiota kahta kenkärenkiä varten. Tämän jälkeen haimme viiluvarastosta mieleiset viilut, jotka liimasimme aihioihin ja ne olivat puristinlaitteessa vuorokauden ajan. Kävi ilmi, että liima oli hieman vanhentunutta, minkä takia lopputulos ei ollut kovin hyvä ja viilu repeili kohdittain pois aihion päältä. Teimme jokaiselle vielä yhdet viilutetut aihiot "varapaloiksi".
Jätimme aihiot hetkeksi sivuun ja aloimme tekemään tuotteista 3D-mallinnusta Rhinoceros-ohjelmalla. Tähän meni pari päivää.

Valitsin toiseen kenkärenkiini pintaviiluksi pähkinän ja pinnoitin sillä myös 3D-mallini.

 

 

Tämän jälkeen avasimme ensimmäistä kertaa Mastercam-ohjelman, jolla valitsimme CNC-työstössä käytettävät työkalut, sekä määritimme työstöradat ja -järjestyksen. Ohjelma tuntui aluksi järjettömän monimutkaiselta, mutta ajan kanssa opin ymmärtämään kaikkien perustoimintojen tarkoituksen.

 

 

 

 

Pääsimme vihdoin kaivamaan aihiot kaapeista ja työstämään niitä CNC-koneella. Kiinnitimme aihiot koneeseen, annoimme tietokoneelle valmistamamme ohjelman ja CNC-kone hoitikin loput. Vajaassa minuutissa kone jyrsi, porasi ja sirkkelöi meille siistimistä vaille valmiit tuotteet. Tämä oli mielestäni ehdottomasti paras vaihe tuotteen valmistuksessa, laitteen toimintaa oli todella hienoa seurata.

 

 



Aihiot valmiina CNC-koneeseen.

 

 

Tuote suoraan koneesta.

 

 

Jäljellä olisikin enää pintakäsittely sekä "kokoaminen" ja tuote olisi vihdoin valmis. Teimme kenkärenkien reunoihin pienen viisteet ja hioimme reunat ja pinnat, minkä jälkeen pääsimme kokoamaan kenkärenkimme puutappien ja puuliiman avulla. Annoimme tuotteiden kuivua hetken ja lopulta pääsimmekin öljyämään ne pellavaöljyllä.

 



Täysin valmiit tuotteet.

 

 

Tämä projekti on ollut tähän mennessä ehdottomasti mukavin varmaan juurikin sen takia, että pääsimme käyttämään niin montaa eri työmuotoa; suunnitteluvaiheesta 3D-mallinnukseen ja siitä oikean fyysisen tuotteen valmistamiseen. On hienoa nähdä "pelkän" 3D-mallinnuksen muuntautuvan oikeaksi käsin kosketeltavaksi, toimivaksi tuotteeksi.

Vaikkakin minulla oli hieman ongelmaa valmistuksen alussa repeilevän pähkinäviilun ja vanhentuneen liiman kanssa, olen silti lopputulokseen todella tyytyväinen. Jos jotain tekisin erilailla, valitsisin molempiin kenkärenkiin tammen viiluksi, mutta toisaalta rakastan pähkinän ulkonäköä tuotteissa. Tein tietoisen riskin viiluvalinnassani, mutta olen todella tyytyväinen aikaansaannoksiini.





 

 

 

 

Opiskelun aloitus ja ensimmäinen työ

 

 

Aloitin opintoni 10.8.2016, eli opintoni ovat vasta alkutekiöissä. Ammatillinen opiskelu tuntuu todella erilaiselta kolmen vuoden lukio-opintojen jälkeen ja erilaiset toimintatavat ja päivärytmit vaativat totuttelua. Opinnot vaikuttavat kuitenkin todella mielenkiintoisilta ja omalta jutulta.

 

Ensimmäiset päivät menivät opintosuunnitelmaan ja koulun tiloihin tutustuessa, mutta ei mennyt aikaakaan, kun pääsimmekin jo tekemään ensimmäisiä alaamme liittyviä pikkuprojekteja. Parin viikon ajan tutustuimme puunkäsittelyyn ja teimme siinä samalla leikkuulaudan koivusta. Tarkoituksena oli päästä kokeilemaan kaikkia peruspuuntyöstökoneita oikohöylästä sirkkeliin ja perehtyä samalla puunkäsittelyyn liittyviin asioihin.

Kun aihio saatiin valmiiksi, harjoittelimme Rhinoceros-ohjelman käyttöä ja mallinsimme sillä leikkuulautamme. Pääsimme myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa CNC-koneen käyttöä ja kaiversimme sillä leikkuulautaamme haluamme kuvion. Omani ei onnistunut niin kuin piti, syynä mittausvirhe. Nyt se on ainakin itsetehdyn näköinen. Jatkamme vielä tällä viikolla leikkuulaudan parissa ja teemme siihen viimeistelyt.

 

 

 

Leikkuulaudan aihio ja Rhinoceroksella kokeilemista.

 



 

Puutöiden  lisäksi olemme päässeet kokeilemaan parilla tunnilla Solidworks 3D-mallinnusohjelman käyttöä ja se on paljon mielenkiintoisempaa ja täysin erilaista, kuin odotin. Jotta oppisimme kaikki ohjelman perustyökalut ja tekniikat, olemme mallintaneet pari erilaista kappaletta ja tähän mennessä se on ollut kohtuullisen helppoa (helpompaa, kuin luulin).

 

Mallinsimme Soldiworks:llä "lasilinnun". Harjoittelimme tässä työssä erityisesti loft-työkalun käyttöä.